Hengähdys

Ratsastus on pitkäaikaisin ja rakkain harrastukseni. Se on minulle loistava yhdistelmä liikuntaa, ulkoilmassa oleskelua ja elävän eläimen kanssa tehtävää yhteistyötä. Ratsastan säännöllisesti, ainakin muutaman kerran viikossa, mutta en kovin tavoitteellisesti. Otan valmennustunteja silloin tällöin ja joskus saatan erehtyä johonkin harjoituskilpailuunkin, mutta pääasiassa mennä posottelen pitkin puskia tai kentällä leppoisella asenteella.

Maanantaina kävin taas yksin, tai siis kaksin hevosen kanssa, maastoilemassa. Tähän aikaan vuodesta maastoilu on ihanaa! Ei ole liian kuuma, valoa riittää hyvin pitkälle iltaan (joten ratsastusta ei tarvitse ajottaa kellon kanssa), hevosta ja ihmistä kiusaavat ötökät eivät ole vielä saapuneet ja maa ja tiet ovat sulat. Tuolla pitkin metsiä liikkuessa rentoutuu kyllä täysin ja arjen murheet jäävät hetkeksi ihan taka-alalle. :) Tehtiin hepan kanssa reilu puolentoista tunnin lenkki. Välillä löntysteltiin hyyyyvin hitaasti, välillä suorastaan kaahattiin tukka ja häntä putkella. Kivaa taisi olla molemmilla!

Kiinnitin muuten huomiota, että maanantaina esimerkiksi koivut eivät vielä olleet hiirenkorvilla. Tänään keskiviikkona ne ovat jo ihan selvästi. Kesä tulee... :)

Taistellen kiloja pois

Kuten lähes jokainen nainen joskus, minäkin yritän karistella muutamia ylimääräisiä kiloja. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta normaalipainon ylärajoilla kyllä. Viimeisen reilun puolen vuoden aikana olen vihdoin ja viimein onnistunut karistamaan noin seitsemän kilogrammaa ja vielä muutama sitkeästi istuva kilo olisi jäljellä. En tavoittele mitään missin kroppaa, vaan haluan olla normaalipainoinen ja tuntea oloni hyväksi.

Minun keinoni painonpudotukseen on ollut reilu liikunnan lisääminen ja luonnollisesti myös ruokavalion tarkkailu. Ruoan kanssa en ole missään vaiheessa ollut mitenkään ehdoton - syön mitä mieli tekee, mutta pyrin kiinnittämään huomioni annoskokoihin ja siihen, että syön tarpeeksi kasviksia. Liikunta tuli kuvioihin viime kesänä. Aiemmin lähinnä ratsastin silloin tällöin ja saatoin käydä kävelemässä, siinäpä ne minun liikuntani olivatkin. Nyt pyrin ratsastamaan sekä käymään salilla ja BodyCombatissa, kutakin kaksi kertaa viikossa tai hieman vaihdellen.

Viime kesänä aloitin minulle tämän ihan uuden lajin eli BodyCombatin ja se onkin avannut minulle ihan uuden liikunnan ilon! En ole oikeastaan mikään ryhmäliikuntatuntien ystävä, mutta BodyCombatiin on joka kerta kiva lähteä ja aina palaan sieltä ihan hikisenä, mutta hyväntuulisena. Voin myös paljastaa, että se on ollut erinomainen liikuntalaji tällaiselle koneen ääressä nököttävälle: hartiat eivät ole enää kroonisesti jumissa, kun ne saavat hyvää liikettä tässä jumpassa. Lisäksi tykkään uusimmasta ohjelmasta eli numero 51:stä. Siinä on paljon rääkkiä jaloille ja varsikin persuksissa tuntui ensimmäisen kerran jälkeen hyvin.

BodyCombat on siis tunnin pituinen taistelulajeihin perustava Les Mills -perheeseen kuuluva treeni. Siinä hypitään, potkitaan, nyrkkeillään ja tehdään lihaskuntoliikkeitä itsenäisesti menevien biisien tahdissa. Syke pysyy korkealla koko tunnin, mutta sitä ei oikeastaan edes huomaa, koska tunti on niin hauska! Mahdollinen huonotuulisuus katoaa kyllä, kun saa mätkiä mielikuvitusvastustajaa oikein olan takaa... Ja tosiaan, minä olen tämän jumpan jälkeen aina ihan kirkkaanpunainen hikipossu, mutta tiedänpähän tehneenikin jotain! ;) Suosittelen lajia lämpimästi kaikille, mutta kehotan antamaan BodyCombatille muutaman kerran aikaa. Mielestäni se vaatii sen muutaman kerran, jonka jälkeen laji imaisee mukaansa tyystin.
(Pienenä huomautuksena, että Combat ei sitten tosiaan opeta mitään itsepuolustusta ja tunneilla tehtävät liikkeet perustuvat taistelulajeihin, eivät ole varmasti tekniikaltaan täysin puhdasoppisia. Kyseessä on kuitenkin jumppa, jonka tarkoitus ainakin minulle on polttaa rasvaa ja kasvattaa kuntoa.)