Hengähdys

Ratsastus on pitkäaikaisin ja rakkain harrastukseni. Se on minulle loistava yhdistelmä liikuntaa, ulkoilmassa oleskelua ja elävän eläimen kanssa tehtävää yhteistyötä. Ratsastan säännöllisesti, ainakin muutaman kerran viikossa, mutta en kovin tavoitteellisesti. Otan valmennustunteja silloin tällöin ja joskus saatan erehtyä johonkin harjoituskilpailuunkin, mutta pääasiassa mennä posottelen pitkin puskia tai kentällä leppoisella asenteella.

Maanantaina kävin taas yksin, tai siis kaksin hevosen kanssa, maastoilemassa. Tähän aikaan vuodesta maastoilu on ihanaa! Ei ole liian kuuma, valoa riittää hyvin pitkälle iltaan (joten ratsastusta ei tarvitse ajottaa kellon kanssa), hevosta ja ihmistä kiusaavat ötökät eivät ole vielä saapuneet ja maa ja tiet ovat sulat. Tuolla pitkin metsiä liikkuessa rentoutuu kyllä täysin ja arjen murheet jäävät hetkeksi ihan taka-alalle. :) Tehtiin hepan kanssa reilu puolentoista tunnin lenkki. Välillä löntysteltiin hyyyyvin hitaasti, välillä suorastaan kaahattiin tukka ja häntä putkella. Kivaa taisi olla molemmilla!

Kiinnitin muuten huomiota, että maanantaina esimerkiksi koivut eivät vielä olleet hiirenkorvilla. Tänään keskiviikkona ne ovat jo ihan selvästi. Kesä tulee... :)